sorsiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasorsiminen (38)
- teonnimi verbistä sorsia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sorsiminen | sorsimiset |
| genetiivi | sorsimisen | sorsimisten sorsimisien |
| partitiivi | sorsimista | sorsimisia |
| akkusatiivi | sorsiminen; sorsimisen |
sorsimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sorsimisessa | sorsimisissa |
| elatiivi | sorsimisesta | sorsimisista |
| illatiivi | sorsimiseen | sorsimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sorsimisella | sorsimisilla |
| ablatiivi | sorsimiselta | sorsimisilta |
| allatiivi | sorsimiselle | sorsimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sorsimisena (sorsimisna) |
sorsimisina |
| translatiivi | sorsimiseksi | sorsimisiksi |
| abessiivi | sorsimisetta | sorsimisitta |
| instruktiivi | – | sorsimisin |
| komitatiivi | – | sorsimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sorsimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sorsimis- | |