sotku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasotku (1)
- aineksiltaan epämääräinen sekoitettu mössö, seos
- sekaisin mennyt kohta tai asia, epäselvyys
- Tässä on jotain sotkua.
- Asiat ovat sotkussa.
- epäjärjestys
- (armeijaslangia) sotilaskoti
- sotkun munkit
- (lempinimi) bööminpaimenkoira
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsot̪ku/
- tavutus: sot‧ku
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sotku | sotkut |
| genetiivi | sotkun | sotkujen |
| partitiivi | sotkua | sotkuja |
| akkusatiivi | sotku; sotkun |
sotkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sotkussa | sotkuissa |
| elatiivi | sotkusta | sotkuista |
| illatiivi | sotkuun | sotkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sotkulla | sotkuilla |
| ablatiivi | sotkulta | sotkuilta |
| allatiivi | sotkulle | sotkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sotkuna | sotkuina |
| translatiivi | sotkuksi | sotkuiksi |
| abessiivi | sotkutta | sotkuitta |
| instruktiivi | – | sotkuin |
| komitatiivi | – | sotkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sotku- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sotku Kielitoimiston sanakirjassa