Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

sovittava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä sopia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovittava sovittavat
genetiivi sovittavan sovittavien
(sovittavain)
partitiivi sovittavaa sovittavia
akkusatiivi sovittava; sovittavan sovittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sovittavassa sovittavissa
elatiivi sovittavasta sovittavista
illatiivi sovittavaan sovittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovittavalla sovittavilla
ablatiivi sovittavalta sovittavilta
allatiivi sovittavalle sovittaville
muut sijamuodot
essiivi sovittavana sovittavina
translatiivi sovittavaksi sovittaviksi
abessiivi sovittavatta sovittavitta
instruktiivi sovittavin
komitatiivi sovittavine

Verbi muokkaa

sovittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sovittaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovittava sovittavat
genetiivi sovittavan sovittavien
(sovittavain)
partitiivi sovittavaa sovittavia
akkusatiivi sovittava; sovittavan sovittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sovittavassa sovittavissa
elatiivi sovittavasta sovittavista
illatiivi sovittavaan sovittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovittavalla sovittavilla
ablatiivi sovittavalta sovittavilta
allatiivi sovittavalle sovittaville
muut sijamuodot
essiivi sovittavana sovittavina
translatiivi sovittavaksi sovittaviksi
abessiivi sovittavatta sovittavitta
instruktiivi sovittavin
komitatiivi sovittavine