spågubbe

Ruotsi

Substantiivi

spågubbe yl. (2) (yks. määr. spågubben[luo], mon. epämäär. spågubbar[luo], mon. määr. spågubbarna[luo])

1. ennustajaukko, miespuolinen selvännäkijä

Etymologia

• yhdyssana verbistä spå ja substantiivista gubbe

Liittyvät sanat

Rinnakkaiskäsitteet

• spågumma, spåkvinna

Synonyymit

• spåman