speie

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä speien
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä speien
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä speien
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä speien