stare

Englanti

Substantiivi

stare (monikko stares)

1. tuijotus

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	stares
part. prees.	staring
imp. & part. perf.	stared

stare

1. ~ at tuijottaa jkta/jtk

Italia

Verbi

stare (epäsäännöllinen, taivutus)

1. jäädä johonkin, pysyä jossakin
2. stare + [gerundi] tehdä parhaillaan jotakin, olla tekemässä jotakin

   Sto stremando.

   Tärisen (juuri nyt).

3. stare per + [infinitiivi] olla tekemäisillään jotakin

   Stavo per farlo.

   Olin tekemäisilläni sen.

4. olla (väliaikaisesti jotakin tai jossakin); voida (hyvin, huonosti jne.)

   Sto bene.

   Voin hyvin.

5. (murteellinen) asua, oleskella

Kroaatti

Adjektiivi

stare

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin genetiivimuoto sanasta star
2. (taivutusmuoto) monikon feminiinin nominatiivimuoto sanasta star
3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin akkusatiivimuoto sanasta star
4. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta star

Verbi

stare

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä starjeti

Verbi

stare

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä stariti

Latina

Verbi

stāre

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensin infinitiivi verbistä stō
2. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stō

Puola

Adjektiivi

stare

1. (taivutusmuoto) nominatiivin, akkusatiivin ja vokatiivin neutrin yksikkö sanasta stary
2. (taivutusmuoto) nominatiivin, akkusatiivin ja vokatiivin ei-mask.pers.-muodon monikko sanasta stary

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei stări
määräinen	stării
monikko	unor stări
määräinen	stărilor

stare f. (määräinen: starea, monikko: stări, määräinen: stările)

1. tila

   stare excepţională hätätila

Ruotsi

Substantiivi

stare yl. (2) (yks. määr. staren [luo], mon. epämäär. starar [luo], mon. määr. stararna [luo])

1. kottarainen