stattest

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)