stattet

Saksa

Verbi

stattet

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
4. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)