stattete

Saksa

Verbi

stattete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)