statteten

Saksa

Verbi

statteten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)