stattetet

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä statten (joka on vanhentunut ja esiintyy vain yhdysverbeissä abstatten ja ausstatten)