Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

stiiknafuulia (12)[1]

  1. jokin koreileva ja tärkeän oloinen, mutta sisällöllisesti tyhjä asia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈst̪iːknɑˌfuːliɑ/
  • tavutus: stiik‧na‧fuu‧li‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stiiknafuulia stiiknafuuliat
genetiivi stiiknafuulian stiiknafuulioiden
stiiknafuulioitten
(stiiknafuuliain)
partitiivi stiiknafuuliaa stiiknafuulioita
akkusatiivi stiiknafuulia;
stiiknafuulian
stiiknafuuliat
sisäpaikallissijat
inessiivi stiiknafuuliassa stiiknafuulioissa
elatiivi stiiknafuuliasta stiiknafuulioista
illatiivi stiiknafuuliaan stiiknafuulioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi stiiknafuulialla stiiknafuulioilla
ablatiivi stiiknafuulialta stiiknafuulioilta
allatiivi stiiknafuulialle stiiknafuulioille
muut sijamuodot
essiivi stiiknafuuliana stiiknafuulioina
translatiivi stiiknafuuliaksi stiiknafuulioiksi
abessiivi stiiknafuuliatta stiiknafuulioitta
instruktiivi stiiknafuulioin
komitatiivi stiiknafuulioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo stiiknafuulia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • Esiintyy ainakin Teuvo Pakkalan Lapsia-kokoelman novellissa Mahtisana (1895) hienona ja arvostusta herättävänä asemana

"Vallan käyttöä sanan voimalla on oivallisesti kuvannut Teuvo Pakkala lapsista kertovassa novellissaan Mahtisana, jossa juoksukilpailun voittanut Ville ilmoittaa olevansa stiiknafuulia. "Stiiknafuulia? Pojat hämmästyivät. Kukaan ei tiennyt, mitä kieltä se oli ja mitä se merkitsi. Mutta mahtavalta se kuului. Jos Ville olisi sanonut, että hän oli paras koko kaupungissa, niin olisi voitu väittää vastaan ja kumota Villen väite. Mutta mitä kykeni kukaan panemaan tuollaista sanaa vastaan, jota ei oltu koskaan kuultu."

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12