stillen

Saksa

Adjektiivi

stillen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta still
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta still
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta still
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta still
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta still
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta still
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta still
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta still
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta still

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	stillst
ind. prees. y. 3. p.	stillt
ind. imperf. y. 3. p.	stillte
part. perf.	gestillt
apuverbi	haben

stillen

1. imettää