stureren

Saksa

Adjektiivi

stureren

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)
15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta sturer (joka on komparatiivimuoto sanasta stur)