stursten

Saksa

Adjektiivi

stursten

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
4. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
10. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
11. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
12. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
13. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
14. (taivutusmuoto) monikon heikko datiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)
15. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta sturste (joka on superlatiivimuoto sanasta stur)