summaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
summaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä summata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | summaava | summaavat |
| genetiivi | summaavan | summaavien (summaavain) |
| partitiivi | summaavaa | summaavia |
| akkusatiivi | summaava; summaavan | summaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | summaavassa | summaavissa |
| elatiivi | summaavasta | summaavista |
| illatiivi | summaavaan | summaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | summaavalla | summaavilla |
| ablatiivi | summaavalta | summaavilta |
| allatiivi | summaavalle | summaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | summaavana | summaavina |
| translatiivi | summaavaksi | summaaviksi |
| abessiivi | summaavatta | summaavitta |
| instruktiivi | – | summaavin |
| komitatiivi | – | summaavine |