Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Suo, suõ, ŝuo ja šuo


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suo (19)

  1. soistumisen synnyttämä ainakin osan vuodesta kosteana oleva monimuotoinen kasviyhdyskunta, jossa muodostuu turvetta

ÄäntäminenMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suo suot
genetiivi suon soiden
soitten
partitiivi suota soita
akkusatiivi suo;
suon
suot
sisäpaikallissijat
inessiivi suossa soissa
elatiivi suosta soista
illatiivi suohon soihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suolla soilla
ablatiivi suolta soilta
allatiivi suolle soille
muut sijamuodot
essiivi suona soina
translatiivi suoksi soiksi
abessiivi suotta soitta
instruktiivi soin
komitatiivi soine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aapasuo, karpalosuo, keidassuo, kohosuo, korpisuo, kuivatussuo, kumpusuo, palsasuo, rahkasuo, rimpisuo, rämesuo, soidensuojelu, suoalue, suoaukea, suoaukeama, suohaukka, suokaasu, suokasvi, suokasvillisuus, suokorte, suokukka, suokukko, suolampi, suolöytö, suomalmi, suometsä, suomuurain, suomyrtti, suoniitty, suonkuivatus, suonojitus, suonraivaus, suontutkimus, suopelto, suopursu, suoputki, suopöllö, suoruumis, suosaareke, suosirri, suotyyppi, suoviljely, suovilla, suoyhdistymätyyppi, suoyhdistymä, turvesuo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suo Kielitoimiston sanakirjassa
  • suo Tieteen termipankissa

VerbiMuokkaa

suo

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan preesens verbistä suoda

suo

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä suoda

ItaliaMuokkaa

PronominiMuokkaa

il suo m., la sua f. (monikko i suoi m., le sue f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

HuomautuksetMuokkaa

  • Kun puhutaan omista perheenjäsenistä tai muista henkilöön hyvin kiinteästi liittyvistä asioista (esim. kodista), edessä olevan määräisen artikkelin voi jättää pois.
suo padre hänen isänsä
sua casa hänen kotinsa

LatinaMuokkaa

PronominiMuokkaa

suō

  1. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta suus
  2. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta suus
  3. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta suus
  4. (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta suus

VerbiMuokkaa

suō (III) (akt. prees. inf. suere, ind. perf. y. 1. p. suī, part. perf. sūtus) (taivutus)

  1. ommella