Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suoritus (39)

  1. jnk tekemisen tai toimittamisen tulos
    Hänen suorituksensa juoksukilpailussa oli tyydyttävä.
  2. (oikeustiede) saamis- eli velvoiteoikeuksissa velallisen velvoite; maksu
    Suorituksenne on erääntynyt, odotamme suoritusta viipymättä.
  3. tietokoneohjelman ajo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯rit̪us/
  • tavutus: suo‧ri‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoritus suoritukset
genetiivi suorituksen suoritusten
suorituksien
partitiivi suoritusta suorituksia
akkusatiivi suoritus;
suorituksen
suoritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suorituksessa suorituksissa
elatiivi suorituksesta suorituksista
illatiivi suoritukseen suorituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suorituksella suorituksilla
ablatiivi suoritukselta suorituksilta
allatiivi suoritukselle suorituksille
muut sijamuodot
essiivi suorituksena suorituksina
translatiivi suoritukseksi suorituksiksi
abessiivi suorituksetta suorituksitta
instruktiivi suorituksin
komitatiivi suorituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suoritukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suoritus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ennakkosuoritus, huippusuoritus, kilpailusuoritus, käteissuoritus, loistosuoritus, luontoissuoritus, maksusuoritus, merkkisuoritus, mestarisuoritus, nappisuoritus, näyttelijäsuoritus, osasuoritus, rahasuoritus, roolisuoritus, suoritusaika, suoritusarvo, suorituskyky, suoritusmerkintä, suoritusnopeus, suoritusohje, suorituspaikka, suorituspaine, suorituspalkka, suorituspiste, suoritusporras, suoritustapa, suoritustila, suoritusyhteiskunta, toistuvaissuoritus, työsuoritus, urheilusuoritus

Aiheesta muualla muokkaa