supistua

Suomi

Verbi

supistua (52) (taivutus[luo])

1. supistaa itsensä, supeta, suppeutua; tulla/mennä pienemmäksi/suppeammaksi; typistyä

   Lihakset supistuvat.

2. pienentyä, vähentyä, kutistua, heikentyä

   Korona saattaa iskeä Suomen talouskasvuun rajusti. Arvioiminen on vielä vaikeaa, mutta Etla ennustaa, että kasvu supistuu 1 - 5 prosenttia. (yle.fi)

3. (matematiikka) olla kirjoitettavissa pienemmän osoittajan ja nimittäjän omaavana murtolukuna

   Murtoluku supistuu, kun sitä supistetaan (vrt. laventua)

   2/4 supistuu muotoon 1/2, mutta 3/4 ei enää supistu pienemmäksi.

4. (matematiikka) olla yksinkertaistettavissa edelliseen verrattavasti; hävitä jakolaskusta

   Lauseke 2x/x^2 supistuu muotoon 2/x.

   Tuosta jakolaskusta (x+1):t supistuvat pois.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsupisˌt̪uɑˣ/
• tavutus: su‧pis‧tu‧a

Etymologia

• supistaa → supist -u- a

Liittyvät sanat

• supeta
• supistaa
• supistella
• suppea
• supistus
• supistuminen
• supistuva
• supistettu

Aiheesta muualla

• supistua Kielitoimiston sanakirjassa