Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suppeus (40)[1]

  1. se, että on suppea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsupːeus/ tai /ˈsupːeu̯s/
  • tavutus: sup‧pe‧us / sup‧peus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suppeus suppeudet
genetiivi suppeuden suppeuksien
partitiivi suppeutta suppeuksia
akkusatiivi suppeus;
suppeuden
suppeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi suppeudessa suppeuksissa
elatiivi suppeudesta suppeuksista
illatiivi suppeuteen suppeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suppeudella suppeuksilla
ablatiivi suppeudelta suppeuksilta
allatiivi suppeudelle suppeuksille
muut sijamuodot
essiivi suppeutena suppeuksina
translatiivi suppeudeksi suppeuksiksi
abessiivi suppeudetta suppeuksitta
instruktiivi suppeuksin
komitatiivi suppeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suppeude-
vahva vartalo suppeute-
konsonantti-
vartalo
suppeut-

Etymologia muokkaa

sanan suppea vartalosta suppe- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40