SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

sureva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä surra

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sureva surevat
genetiivi surevan surevien
(surevain)
partitiivi surevaa surevia
akkusatiivi sureva; surevan surevat
sisäpaikallissijat
inessiivi surevassa surevissa
elatiivi surevasta surevista
illatiivi surevaan sureviin
ulkopaikallissijat
adessiivi surevalla surevilla
ablatiivi surevalta surevilta
allatiivi surevalle sureville
muut sijamuodot
essiivi surevana surevina
translatiivi surevaksi sureviksi
abessiivi surevatta surevitta
instruktiivi surevin
komitatiivi surevine

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sureva Kielitoimiston sanakirjassa