surmannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä surmata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surmannut surmanneet
genetiivi surmanneen surmanneiden
surmanneitten
partitiivi surmannutta surmanneita
akkusatiivi surmannut; surmanneen surmanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi surmanneessa surmanneissa
elatiivi surmanneesta surmanneista
illatiivi surmanneeseen surmanneisiin
surmanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi surmanneella surmanneilla
ablatiivi surmanneelta surmanneilta
allatiivi surmanneelle surmanneille
muut sijamuodot
essiivi surmanneena surmanneina
translatiivi surmanneeksi surmanneiksi
abessiivi surmanneetta surmanneitta
instruktiivi surmannein
komitatiivi surmanneine