Katso myös: Susi, suši, süsi
Wikipedia
Katso artikkeli Susi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Susi

Substantiivi muokkaa

susi (27)

  1. Suomenkin luonnossa elävä petoeläin (Canis lupus)
    Sadun susi yrittää syödä Punahilkan.
    Nykyiset koirarodut on kesytetty ja jalostettu sudesta.
  2. epäkelpo tekele
    Leipuri syö sutensa.
    Siitä tuli ihan susi.
    sutta ja sekundaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsusi/, [ˈsʷusi]
  • tavutus: su‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi susi sudet
genetiivi suden susien
(sutten)
partitiivi sutta susia
akkusatiivi susi;
suden
sudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sudessa susissa
elatiivi sudesta susista
illatiivi suteen susiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sudella susilla
ablatiivi sudelta susilta
allatiivi sudelle susille
muut sijamuodot
essiivi sutena susina
translatiivi sudeksi susiksi
abessiivi sudetta susitta
instruktiivi susin
komitatiivi susine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sude-
vahva vartalo sute-
konsonantti-
vartalo
sut-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • susi Kielitoimiston sanakirjassa
  • susi Tieteen termipankissa

Puola muokkaa

Adjektiivi muokkaa

susi

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta suchy
  2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta suchy

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

susi

  1. (murteellinen) susi

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Võro muokkaa

Substantiivi muokkaa

susi (gen. soe, part. sutt)

  1. susi
    Susi ja kahr ommaq murdjaq.
    Susi ja karhu ovat petoeläimiä.