Katso myös: Susi, suši, süsi
Wikipedia
Katso artikkeli Susi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Susi

Substantiivi

muokkaa

susi (27)

  1. Suomenkin luonnossa elävä petoeläin (Canis lupus)
    Sadun susi yrittää syödä Punahilkan.
    Nykyiset koirarodut on kesytetty ja jalostettu sudesta.
  2. epäkelpo tekele
    Leipuri syö sutensa.
    Siitä tuli ihan susi.
    sutta ja sekundaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsusi/, [ˈsʷusi]
  • tavutus: su‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi susi sudet
genetiivi suden susien
(sutten)
partitiivi sutta susia
akkusatiivi susi;
suden
sudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sudessa susissa
elatiivi sudesta susista
illatiivi suteen susiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sudella susilla
ablatiivi sudelta susilta
allatiivi sudelle susille
muut sijamuodot
essiivi sutena susina
translatiivi sudeksi susiksi
abessiivi sudetta susitta
instruktiivi susin
komitatiivi susine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sude-
vahva vartalo sute-
konsonantti-
vartalo
sut-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • susi Kielitoimiston sanakirjassa
  • susi Tieteen termipankissa

Adjektiivi

muokkaa

susi

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta suchy
  2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta suchy

Substantiivi

muokkaa

susi

  1. (murteellinen) susi

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

susi (gen. soe, part. sutt)

  1. susi
    Susi ja kahr ommaq murdjaq.
    Susi ja karhu ovat petoeläimiä.