SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suurimo (2) (tavallisesti monikossa)

  1. jauhoa karkeampi viljan jyvästä tai muusta tärkkelystä sisältävästä kasvinosasta myllyttämällä valmistettu ruoka-aines

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuːrimo/
  • tavutus: suu‧ri‧mo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suurimo suurimot
genetiivi suurimon suurimojen
suurimoiden
suurimoitten
partitiivi suurimoa suurimoita
suurimoja
akkusatiivi suurimo;
suurimon
suurimot
sisäpaikallissijat
inessiivi suurimossa suurimoissa
elatiivi suurimosta suurimoista
illatiivi suurimoon suurimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suurimolla suurimoilla
ablatiivi suurimolta suurimoilta
allatiivi suurimolle suurimoille
muut sijamuodot
essiivi suurimona suurimoina
translatiivi suurimoksi suurimoiksi
abessiivi suurimotta suurimoitta
instruktiivi suurimoin
komitatiivi suurimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suurimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

liittyy sanaan suuri, rinnakkaismuoto suurima voi olla johdos verbistä *suuria ’jauhaa karkeaksi’[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kaurasuurimo, mannasuurimo, ohrasuurimo, riisisuurimo, tattarisuurimo, vehnäsuurimo

YläkäsitteetMuokkaa
AlakäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suurimo Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.