svefn

Islanti

Substantiivi

svefn m.

1. unitila, nukkuminen
2. (vanhentunut) uni

Ääntäminen

• IPA: /svɛpn/, [svɛb̥n̥]
• tavutus: svef‧n

Etymologia

• siirtymälaina muinaisnorjasta

Muinaisnorja

Substantiivi

svefn m.

1. unitila, nukkuminen

Etymologia

• samanmerkityksisestä germaanisen kantakielen sanas­ta *swefnaz < indoeu­rooppalaisen kantakielen sanas­ta *swépnos < juu­riverbis­tä *swep- (’nuk­kua’) ja suffiksis­ta -nós