Substantiivi

muokkaa

tähteys (40)[1]

  1. se, että on tähti; tähtenä oleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪æht̪eys/ tai /ˈt̪æht̪ey̯s/
  • tavutus: täh‧te‧ys / täh‧teys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tähteys tähteydet
genetiivi tähteyden tähteyksien
partitiivi tähteyttä tähteyksiä
akkusatiivi tähteys;
tähteyden
tähteydet
sisäpaikallissijat
inessiivi tähteydessä tähteyksissä
elatiivi tähteydestä tähteyksistä
illatiivi tähteyteen tähteyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tähteydellä tähteyksillä
ablatiivi tähteydeltä tähteyksiltä
allatiivi tähteydelle tähteyksille
muut sijamuodot
essiivi tähteytenä tähteyksinä
translatiivi tähteydeksi tähteyksiksi
abessiivi tähteydettä tähteyksittä
instruktiivi tähteyksin
komitatiivi tähteyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tähteyde-
vahva vartalo tähteyte-
konsonantti-
vartalo
tähteyt-

Etymologia

muokkaa

sanan tähti vartalosta tähte- ja suffiksista -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40