Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

täristävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä täristä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täristävä täristävät
genetiivi täristävän täristävien
(täristäväin)
partitiivi täristävää täristäviä
akkusatiivi täristävä; täristävän täristävät
sisäpaikallissijat
inessiivi täristävässä täristävissä
elatiivi täristävästä täristävistä
illatiivi täristävään täristäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi täristävällä täristävillä
ablatiivi täristävältä täristäviltä
allatiivi täristävälle täristäville
muut sijamuodot
essiivi täristävänä täristävinä
translatiivi täristäväksi täristäviksi
abessiivi täristävättä täristävittä
instruktiivi täristävin
komitatiivi täristävine

Verbi muokkaa

täristävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä täristää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täristävä täristävät
genetiivi täristävän täristävien
(täristäväin)
partitiivi täristävää täristäviä
akkusatiivi täristävä; täristävän täristävät
sisäpaikallissijat
inessiivi täristävässä täristävissä
elatiivi täristävästä täristävistä
illatiivi täristävään täristäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi täristävällä täristävillä
ablatiivi täristävältä täristäviltä
allatiivi täristävälle täristäville
muut sijamuodot
essiivi täristävänä täristävinä
translatiivi täristäväksi täristäviksi
abessiivi täristävättä täristävittä
instruktiivi täristävin
komitatiivi täristävine