tūļ

Katso myös: tul, tuļ

Liivi

Substantiivi

tūļ (gen tūl, part tūldö, mon nom. tūld)

1. tuuli

   tūļ pūgõb – tuulee; tuuli puhaltaa

   Ku Sūrmier um tūl allõ, siz Piškimier um vagā. – Kun Kuurinkurkulla [Irbensalmi] on myötätuuli, on Riianlahti tyyni.

Taivutus

• LEL nominityyppi 214 (tūļ) tūļ

Liittyvät sanat

• pūgõ
• pūojtūļ