taapertaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
taapertaa (54-K) (taivutus[luo])
- varsinkin pienen lapsen liikkumisesta, kävellä hitaasti ja horjuen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑːpert̪ɑːˣ/
- tavutus: taa‧per‧taa
Etymologia muokkaa
-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: taapero
- verbit: taaperrella
Aiheesta muualla muokkaa
- taapertaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.