Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Taata

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

taata (9)

  1. (vanhahtava) isä
  2. (vanhahtava) isoisä
    Taata on mummia viisi ja puoli vuotta nuorempi.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taata taatat
genetiivi taatan taatojen
(taatain)
partitiivi taataa taatoja
akkusatiivi taata;
taatan
taatat
sisäpaikallissijat
inessiivi taatassa taatoissa
elatiivi taatasta taatoista
illatiivi taataan taatoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taatalla taatoilla
ablatiivi taatalta taatoilta
allatiivi taatalle taatoille
muut sijamuodot
essiivi taatana taatoina
translatiivi taataksi taatoiksi
abessiivi taatatta taatoitta
instruktiivi taatoin
komitatiivi taatoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • taata Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

taata (73-D) (taivutus[luo])

  1. sitoutua, yleensä kirjallisesti, vastaamaan joistakin velvoitteista; mennä takuuseen jostakin, vastata
    YK-sotilaat takaavat turvallisuuden.
  2. sitoutua maksamaan jkn lainana nostama summa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈtɑ̝ːt̪ɑ/
  • tavutus: taa‧ta (ta‧a‧ta)

EtymologiaMuokkaa

sanan taka- vartalosta taa- ja suffiksista -ta

KäännöksetMuokkaa

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • taata Kielitoimiston sanakirjassa