Wikipedia
Katso artikkeli Taikina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Pitsataikinaa
Lettutaikinaa

Substantiivi

muokkaa

taikina (12)

  1. Elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävä raaka-aineista, tavallisesti jauhoista ja tarvittavasta nesteestä, vedestä, maidosta tai piimästä, tehty seos, joka saatetaan käyttötarkoituksen mukaiseen muotoon hämmentämällä, sekoittamalla, vaivaamalla, kaulitsemalla tai vatkaamalla; tarvittaessa käytetään kohotusainetta
    Pasta valmistetaan taikinasta.
    Kotileipuri voi halutessaan käyttää teollisesti valmistettua taikinaa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑi̯kinɑ/
  • tavutus: tai‧ki‧na

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Vanha germaaninen laina, jolla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.[1] Varhaisimmat kirjalliset esiintymiset 1540-luvun Upsalan evankeliumikirja ja 1548 ilmestynyt Mikael Agricolan Se Wsi Testamenti.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • taikina Kielitoimiston sanakirjassa
  • taikina Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1256. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 260. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.