taipuva

Suomi

Verbi

taipuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä taipua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taipuva	taipuvat
genetiivi	taipuvan	taipuvien (taipuvain)
partitiivi	taipuvaa	taipuvia
akkusatiivi	taipuva; taipuvan	taipuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	taipuvassa	taipuvissa
elatiivi	taipuvasta	taipuvista
illatiivi	taipuvaan	taipuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taipuvalla	taipuvilla
ablatiivi	taipuvalta	taipuvilta
allatiivi	taipuvalle	taipuville
muut sijamuodot
essiivi	taipuvana	taipuvina
translatiivi	taipuvaksi	taipuviksi
abessiivi	taipuvatta	taipuvitta
instruktiivi	–	taipuvin
komitatiivi	–	taipuvine

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• taipumaton

Aiheesta muualla

• taipuva Kielitoimiston sanakirjassa