tajuava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tajuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tajuava tajuavat
genetiivi tajuavan tajuavien
(tajuavain)
partitiivi tajuavaa tajuavia
akkusatiivi tajuava; tajuavan tajuavat
sisäpaikallissijat
inessiivi tajuavassa tajuavissa
elatiivi tajuavasta tajuavista
illatiivi tajuavaan tajuaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tajuavalla tajuavilla
ablatiivi tajuavalta tajuavilta
allatiivi tajuavalle tajuaville
muut sijamuodot
essiivi tajuavana tajuavina
translatiivi tajuavaksi tajuaviksi
abessiivi tajuavatta tajuavitta
instruktiivi tajuavin
komitatiivi tajuavine