tapailla

Suomi

Verbi

tapailla (67) (taivutus[luo])

1. tavata joku useita kertoja

   Olemme tapailleet kaupungilla.

2. tunnustella, kokeilla; yrittää etsiä; aloitella; tavoitella tukea

   Myöhemmin lapsi alkaa jokellella ja tapailla sanoja.

   Bändi tapaili latinalaisia rytmejä.

   tapailla avaimia taskustaan

3. seurustella satunnaisesti tai ei-vakavasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑpɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: ta‧pail‧la

Etymologia

johdos verbistä tavata ’kohdata’ ((vahva) vokaalivartalo tapa|a- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tapaileminen, tapailu

Aiheesta muualla

• tapailla Kielitoimiston sanakirjassa