Substantiivi

muokkaa

tapailu (2)

  1. tapaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑpɑi̯lu/
  • tavutus: ta‧pai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapailu tapailut
genetiivi tapailun tapailujen
tapailuiden
tapailuitten
partitiivi tapailua tapailuita
tapailuja
akkusatiivi tapailu;
tapailun
tapailut
sisäpaikallissijat
inessiivi tapailussa tapailuissa
elatiivi tapailusta tapailuista
illatiivi tapailuun tapailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tapailulla tapailuilla
ablatiivi tapailulta tapailuilta
allatiivi tapailulle tapailuille
muut sijamuodot
essiivi tapailuna tapailuina
translatiivi tapailuksi tapailuiksi
abessiivi tapailutta tapailuitta
instruktiivi tapailuin
komitatiivi tapailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tapailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi tapailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

säveltapailu, tapailunimi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tapailu Kielitoimiston sanakirjassa