Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tapaoikeus (40) (ei monikkoa)

  1. (oikeustiede) oikeusjärjestelmä, joka perustuu vakiintuneisiin käytäntöihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑpɑˌoi̯keus/ tai /ˈt̪ɑpɑˌoi̯keu̯s/
  • tavutus: ta‧pa‧oi‧ke‧us / ta‧pa‧oi‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tapaoikeus
genetiivi tapaoikeuden
partitiivi tapaoikeutta
akkusatiivi tapaoikeus;
tapaoikeuden
sisäpaikallissijat
inessiivi tapaoikeudessa
elatiivi tapaoikeudesta
illatiivi tapaoikeuteen
ulkopaikallissijat
adessiivi tapaoikeudella
ablatiivi tapaoikeudelta
allatiivi tapaoikeudelle
muut sijamuodot
essiivi tapaoikeutena
translatiivi tapaoikeudeksi
abessiivi tapaoikeudetta
instruktiivi
komitatiivi tapaoikeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tapaoikeude-
vahva vartalo tapaoikeute-
konsonantti-
vartalo
tapaoikeut-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista tapa ja oikeus

Käännökset muokkaa