Wikipedia
Katso artikkeli Tappio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tappio (3)

  1. häviö, häviäminen; erityisesti peleissä ja sodassa
    Hän kärsi tappion.
  2. rahan menetys liiketoimissa, liiketappio
    painua tappiolle
  3. kaatunut, miestappio

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑpːio/
  • tavutus: tap‧pi‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappio tappiot
genetiivi tappion tappioiden
tappioitten
partitiivi tappiota tappioita
akkusatiivi tappio;
tappion
tappiot
sisäpaikallissijat
inessiivi tappiossa tappioissa
elatiivi tappiosta tappioista
illatiivi tappioon tappioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappiolla tappioilla
ablatiivi tappiolta tappioilta
allatiivi tappiolle tappioille
muut sijamuodot
essiivi tappiona tappioina
translatiivi tappioksi tappioiksi
abessiivi tappiotta tappioitta
instruktiivi tappioin
komitatiivi tappioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tappio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

tapata + -io, murreverbistä tapata "hävitä (kokea häviö), menettää" (ruotsin kielen verbistä tappa "menettää")

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kalustotappio, kokonaistappio, korjuutappio, kurssitappio, liiketappio, luottotappio, materiaalitappio, miehistötappio, miestappio, mittatappio, murskatappio, muuttotappio, rökäletappio, satotappio, tappiollinen, tappiollisesti, tappiollisuus, tappiomieliala, tappioputki, tilastotappio, tuomaritappio, vaalitappio, valuuttatappio, varastotappio

Aiheesta muualla muokkaa

  • tappio Kielitoimiston sanakirjassa