SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tappio (3)[1]

  1. häviö, häviäminen; erityisesti peleissä ja sodassa
    Hän kärsi tappion.
  2. rahan menetys liiketoimissa, liiketappio
    painua tappiolle
  3. kaatunut, miestappio

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tappio tappiot
genetiivi tappion tappioiden
tappioitten
partitiivi tappiota tappioita
akkusatiivi tappio;
tappion
tappiot
sisäpaikallissijat
inessiivi tappiossa tappioissa
elatiivi tappiosta tappioista
illatiivi tappioon tappioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tappiolla tappioilla
ablatiivi tappiolta tappioilta
allatiivi tappiolle tappioille
muut sijamuodot
essiivi tappiona tappioina
translatiivi tappioksi tappioiksi
abessiivi tappiotta tappioitta
instruktiivi tappioin
komitatiivi tappioine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

tappaa + -io

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kalustotappio, kokonaistappio, korjuutappio, kurssitappio, liiketappio, luottotappio, materiaalitappio, miehistötappio, miestappio, mittatappio, murskatappio, muuttotappio, rökäletappio, satotappio, tappiollinen, tappiollisesti, tappiollisuus, tappiomieliala, tappioputki, tilastotappio, tuomaritappio, vaalitappio, valuuttatappio, varastotappio

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tappio Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3