tarina
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- keksitty tai jotakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrinɑ/
- tavutus: ta‧ri‧na
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tarina | tarinat |
| genetiivi | tarinan | tarinoiden tarinoitten (tarinain) |
| partitiivi | tarinaa | tarinoita |
| akkusatiivi | tarina; tarinan |
tarinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tarinassa | tarinoissa |
| elatiivi | tarinasta | tarinoista |
| illatiivi | tarinaan | tarinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tarinalla | tarinoilla |
| ablatiivi | tarinalta | tarinoilta |
| allatiivi | tarinalle | tarinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tarinana | tarinoina |
| translatiivi | tarinaksi | tarinoiksi |
| abessiivi | tarinatta | tarinoitta |
| instruktiivi | – | tarinoin |
| komitatiivi | – | tarinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tarina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
< venäjä[2]
KäännöksetMuokkaa
1. keksitty tai jostakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
elämäntarina, kansantarina, kauhutarina, kaupunkitarina, lemmentarina, menestystarina, nykytarina, nyyhkytarina, paholaistarina, paikallistarina, peitetarina, pyhimystarina, rakkaustarina, sankaritarina, tarinaniskijä, tarinatuokio, tositarina, tuhkimotarina
AnagrammitMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.