tarina
Katso myös: tariŋa |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- keksitty tai jotakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑrinɑ/
- tavutus: ta‧ri‧na
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tarina | tarinat |
genetiivi | tarinan | tarinoiden tarinoitten (tarinain) |
partitiivi | tarinaa | tarinoita |
akkusatiivi | tarina; tarinan |
tarinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tarinassa | tarinoissa |
elatiivi | tarinasta | tarinoista |
illatiivi | tarinaan | tarinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tarinalla | tarinoilla |
ablatiivi | tarinalta | tarinoilta |
allatiivi | tarinalle | tarinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tarinana | tarinoina |
translatiivi | tarinaksi | tarinoiksi |
abessiivi | tarinatta | tarinoitta |
instruktiivi | – | tarinoin |
komitatiivi | – | tarinoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
< venäjä[2]
KäännöksetMuokkaa
1. keksitty tai jostakin todellista tapahtumaa kuvaava kertomus, jolla on mahdollisesti jokin opetus
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
elämäntarina, kansantarina, kauhutarina, kaupunkitarina, lemmentarina, menestystarina, nykytarina, nyyhkytarina, paholaistarina, paikallistarina, peitetarina, pyhimystarina, rakkaustarina, sankaritarina, tarinaniskijä, tarinatuokio, tositarina, tuhkimotarina
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.