Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tasapainoilu (2)

  1. tasapainoileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑsɑˌpɑi̯noi̯lu/
  • tavutus: ta‧sa‧pai‧noi‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tasapainoilu tasapainoilut
genetiivi tasapainoilun tasapainoilujen
tasapainoiluiden
tasapainoiluitten
partitiivi tasapainoilua tasapainoiluita
tasapainoiluja
akkusatiivi tasapainoilu;
tasapainoilun
tasapainoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi tasapainoilussa tasapainoiluissa
elatiivi tasapainoilusta tasapainoiluista
illatiivi tasapainoiluun tasapainoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tasapainoilulla tasapainoiluilla
ablatiivi tasapainoilulta tasapainoiluilta
allatiivi tasapainoilulle tasapainoiluille
muut sijamuodot
essiivi tasapainoiluna tasapainoiluina
translatiivi tasapainoiluksi tasapainoiluiksi
abessiivi tasapainoilutta tasapainoiluitta
instruktiivi tasapainoiluin
komitatiivi tasapainoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tasapainoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa