tauko
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
- (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
- (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈt̪ɑu̯ko/
- tavutus: tau‧ko
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tauko | tauot |
| genetiivi | tauon | taukojen |
| partitiivi | taukoa | taukoja |
| akkusatiivi | tauko; tauon |
tauot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tauossa | tauoissa |
| elatiivi | tauosta | tauoista |
| illatiivi | taukoon | taukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tauolla | tauoilla |
| ablatiivi | tauolta | tauoilta |
| allatiivi | tauolle | tauoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taukona | taukoina |
| translatiivi | tauoksi | tauoiksi |
| abessiivi | tauotta | tauoitta |
| instruktiivi | – | tauoin |
| komitatiivi | – | taukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tauo- | |
| vahva vartalo | tauko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
A. O. Väisäsen vuonna 1915 käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
ajatustauko, erätauko, hengähdystauko, kahvitauko, kokotauko, lepotauko, lounastauko, neljäsosatauko, puolitauko, ruokailutauko, ruokatauko, taukojohto, taukojumppa, taukoliikunta, taukomerkki, taukopaikka, taukotupa, taukovaunu, taukovoimistelu, tulitauko, tupakkatauko, tuumaustauko, työtauko, virkistystauko
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.