Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tauko (1-D)

  1. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
  2. (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
  3. (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑu̯ko/
  • tavutus: tau‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tauko tauot
genetiivi tauon taukojen
partitiivi taukoa taukoja
akkusatiivi tauko;
tauon
tauot
sisäpaikallissijat
inessiivi tauossa tauoissa
elatiivi tauosta tauoista
illatiivi taukoon taukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tauolla tauoilla
ablatiivi tauolta tauoilta
allatiivi tauolle tauoille
muut sijamuodot
essiivi taukona taukoina
translatiivi tauoksi tauoiksi
abessiivi tauotta tauoitta
instruktiivi tauoin
komitatiivi taukoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tauo-
vahva vartalo tauko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ajatustauko, erätauko, hengähdystauko, kahvitauko, kokotauko, lepotauko, lounastauko, neljäsosatauko, puolitauko, ruokailutauko, ruokatauko, taukojohto, taukojumppa, taukoliikunta, taukomerkki, taukopaikka, taukotupa, taukovaunu, taukovoimistelu, tulitauko, tupakkatauko, tuumaustauko, työtauko, virkistystauko

Aiheesta muualla muokkaa

  • tauko Kielitoimiston sanakirjassa
  • tauko Tieteen termipankissa