tauko

Suomi

Substantiivi

tauko (1-D)

1. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
2. (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
3. (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑu̯ko/
• tavutus: tau‧ko

Käännökset

1. keskeytys

englanti: break kroatia: stanka f., pauza f. puola: przerwa, pauza saksa: Pause tšekki: přestávka f., pauza

turkki: mola, teneffüs ukraina: перерва f., пауза f. unkari: szünet valkovenäjä: паўза f. venäjä: перерыв

2. musiikki

englanti: rest italia: pausa f. ranska: pause f.

ruotsi: paus yl. saksa: Pause f.

3. fonetiikka

englanti: pause

saksa: Pause f.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (keskeytys) breikki, paussi, puoliaika, väliaika

Johdokset

• adjektiivit: tauoton
• substantiivit: tauotus
• verbit: tauota, tauottaa

Yhdyssanat

ajatustauko, erätauko, hengähdystauko, kahvitauko, kokotauko, lepotauko, lounastauko, neljäsosatauko, puolitauko, ruokailutauko, ruokatauko, taukojohto, taukojumppa, taukoliikunta, taukomerkki, taukopaikka, taukotupa, taukovaunu, taukovoimistelu, tulitauko, tupakkatauko, tuumaustauko, työtauko, virkistystauko

Aiheesta muualla

• tauko Kielitoimiston sanakirjassa
• tauko Tieteen termipankissa
• Artikkeli 98 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa