Substantiivi

muokkaa

tauko (1-D)

  1. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
  2. (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
  3. (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑu̯ko/
  • tavutus: tau‧ko

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tauko Kielitoimiston sanakirjassa
  • tauko Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 98 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa