Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tautisuus (40)

  1. se, että on tautinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑu̯t̪isuːs/
  • tavutus: tau‧ti‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tautisuus tautisuudet
genetiivi tautisuuden tautisuuksien
partitiivi tautisuutta tautisuuksia
akkusatiivi tautisuus;
tautisuuden
tautisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi tautisuudessa tautisuuksissa
elatiivi tautisuudesta tautisuuksista
illatiivi tautisuuteen tautisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tautisuudella tautisuuksilla
ablatiivi tautisuudelta tautisuuksilta
allatiivi tautisuudelle tautisuuksille
muut sijamuodot
essiivi tautisuutena tautisuuksina
translatiivi tautisuudeksi tautisuuksiksi
abessiivi tautisuudetta tautisuuksitta
instruktiivi tautisuuksin
komitatiivi tautisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tautisuude-
vahva vartalo tautisuute-
konsonantti-
vartalo
tautisuut-

Etymologia muokkaa

sanan tautinen vartalosta tautis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa