Substantiivi

muokkaa

tavu (1)

  1. (fonologia) sanan osa, yhden tai useamman äänteen muodostama kielen rytmiyksikkö
    Sanassa ”kolme” on kaksi tavua: ”kol” ja ”me”.
  2. (tietotekniikka) tavallisesti kahdeksasta bitistä koostuva tietoalkio ja datan tallennuskapasiteetin mittayksikkö
    Tavu eli oktetti on kahdeksan bitin muodostama kokonaisuus.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈtɑ.ʋu/
  • tavutus: ta‧vu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tavu tavut
genetiivi tavun tavujen
partitiivi tavua tavuja
akkusatiivi tavu;
tavun
tavut
sisäpaikallissijat
inessiivi tavussa tavuissa
elatiivi tavusta tavuista
illatiivi tavuun tavuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tavulla tavuilla
ablatiivi tavulta tavuilta
allatiivi tavulle tavuille
muut sijamuodot
essiivi tavuna tavuina
translatiivi tavuksi tavuiksi
abessiivi tavutta tavuitta
instruktiivi tavuin
komitatiivi tavuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tavu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa
  • (tietotekniikka)
    • Vanhemmissa tietokoneissa tavun koko vaihteli, mutta nykyään tavu ja oktetti (8 bittiä) ovat paljolti synonyymejä, sillä käytännössä kaikissa nykyisissä tietokoneissa tavut ovat kahdeksanbittisiä.
    • Kerrannaisyksiköiden (esim. kilo-, mega-, giga-) käyttö vaihtelee lähteestä ja yhteydestä riippuen. Virallinen standardi on, että esimerkiksi kilo- tarkoittaa tasan tuhatta (103) tavua. Sitä kuitenkin käytetään myös 1 024 tavun (210) merkityksessä (ja vastaavasti megatavu voi tarkoittaa 106 eli tasan miljoonaa tai 220 = 1 048 576 tavua, jne.). Virallisen standardin mukaan näille tulisi käyttää eri etuliitteitä (kibi-, mebi-, gebi-), jotka ovat kuitenkin käytännössä melko harvinaisia. Yleensä kilotavu tarkoittaa 1 000 tavua tietoliikenteessä ja 1 024 tavua, kun puhutaan muistista tai tallennustilasta. Esimerkiksi kiintolevyjen tallennustilan kohdalla etuliitteiden monimerkityksisyys voi aiheuttaa sekaannusta.

Etymologia

muokkaa

Juontuu verbin tavata tavoin ruotsin verbistä stava. Mahdollisesti Elias Lönnrotin luoma uudissana.[1] Sanasta käytettiin 1800-luvulla yleisesti muotoa tavuu ja nykyinen tavu-muoto esiintyy ainakin Lönnrotin vuoden 1835 Kalevalassa.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avotavu, eksatavu, gigatavu, kilotavu, lopputavu, megatavu, nousutavu, petatavu, tavuheitto, tavujako, tavukirjoitus, tavunraja, tavuraja, tavuviiva, teratavu, tsettatavu, umpitavu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tavu Kielitoimiston sanakirjassa
  • tavu Tieteen termipankissa
  • tavu Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 887 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tavu

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta tava

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
  2. Kolehmainen, Taru: Tavun rajat. Kielikello, 2003, nro 1. Artikkelin verkkoversio.