Katso myös: Teljo
 
Teljo

Substantiivi

muokkaa

teljo (1)

  1. soutuveneen soutu- tai istuinpenkki

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪eljo/
  • tavutus: tel‧jo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teljo teljot
genetiivi teljon teljojen
partitiivi teljoa teljoja
akkusatiivi teljo;
teljon
teljot
sisäpaikallissijat
inessiivi teljossa teljoissa
elatiivi teljosta teljoista
illatiivi teljoon teljoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi teljolla teljoilla
ablatiivi teljolta teljoilta
allatiivi teljolle teljoille
muut sijamuodot
essiivi teljona teljoina
translatiivi teljoksi teljoiksi
abessiivi teljotta teljoitta
instruktiivi teljoin
komitatiivi teljoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teljo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etuteljo, keskiteljo, keulateljo, peräteljo, rullateljo, soututeljo, teljolauta, teljopuu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • teljo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.