termin

Katso myös: Termin, termín

Suomi

Substantiivi

termin

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta termi

Puola

Substantiivi

termin m.

1. määräaika
2. termi

Ruotsi

Substantiivi

termin yl. (3) (yks. määr. terminen[luo], mon. epämäär. terminer[luo], mon. määr. terminerna [luo])

1. lukukausi

Aiheesta muualla

• termin Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• termin Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

tèrmīn m. (kyrillinen термин)

1. termi

Ääntäminen

• IPA: /'těrmiːn/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	termin	termini
genetiivi	termina	termina
datiivi-lokatiivi	terminu	terminima
akkusatiivi	termin	termine
vokatiivi	termine	termini
instrumentaali	terminom	terminima