tero (yks. akk. teron; mon. teroj, mon. akk. terojn)
tero (yksikön akkusatiivi teron; monikko teri, monikon akkusatiivi terin)
terō (III) (akt. prees. inf. terere, ind. perf. y. 1. p. trīvī, part. perf. trītus) (taivutus[luo])