todistuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä todistua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi todistuttava todistuttavat
genetiivi todistuttavan todistuttavien
(todistuttavain)
partitiivi todistuttavaa todistuttavia
akkusatiivi todistuttava; todistuttavan todistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi todistuttavassa todistuttavissa
elatiivi todistuttavasta todistuttavista
illatiivi todistuttavaan todistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi todistuttavalla todistuttavilla
ablatiivi todistuttavalta todistuttavilta
allatiivi todistuttavalle todistuttaville
muut sijamuodot
essiivi todistuttavana todistuttavina
translatiivi todistuttavaksi todistuttaviksi
abessiivi todistuttavatta todistuttavitta
instruktiivi todistuttavin
komitatiivi todistuttavine

todistuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä todistuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi todistuttava todistuttavat
genetiivi todistuttavan todistuttavien
(todistuttavain)
partitiivi todistuttavaa todistuttavia
akkusatiivi todistuttava; todistuttavan todistuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi todistuttavassa todistuttavissa
elatiivi todistuttavasta todistuttavista
illatiivi todistuttavaan todistuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi todistuttavalla todistuttavilla
ablatiivi todistuttavalta todistuttavilta
allatiivi todistuttavalle todistuttaville
muut sijamuodot
essiivi todistuttavana todistuttavina
translatiivi todistuttavaksi todistuttaviksi
abessiivi todistuttavatta todistuttavitta
instruktiivi todistuttavin
komitatiivi todistuttavine