toimivalta

Suomi

Substantiivi

toimivalta

1. (oikeustiede) oikeus tehdä päätöksiä ja toimia jossain asiassa

   EU:n toimivalta perustuu jäsenvaltioiden sille antamaan toimivaltaan.

   Asunto-osakeyhtiöllä ei ollut toimivaltaa yleisesti kieltää tupakointia parvekkeilla. (kko.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oi̯miˌʋɑlt̪ɑ/
• tavutus: toi‧mi‧val‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista toimi ja valta

Käännökset

1. oikeus tehdä päätöksiä ja toimia jossain asiassa

englanti: jurisdiction

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: toimivaltainen

Aiheesta muualla

• toimivalta Kielitoimiston sanakirjassa