SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

tosin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta tosi
  2. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta tosi

AdverbiMuokkaa

tosin

  1. ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua
    Annalla ja Antonilla oli kuusi lasta, vanhimmat tosin olivat jo aikuisia.
    Vaimon mustasukkaisuus oli käynyt niin sietämättömäksi, että hän oli päätynyt eroon – ei tosin viralliseen avioeroon.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪osin/
  • tavutus: to‧sin

EtymologiaMuokkaa

tosi-sanan instruktiivi[1]

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tosin Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.