tosin
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
tosin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta tosi
- (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta tosi
Adverbi muokkaa
tosin
- ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua
- Annalla ja Antonilla oli kuusi lasta, vanhimmat tosin olivat jo aikuisia.
- Vaimon mustasukkaisuus oli käynyt niin sietämättömäksi, että hän oli päätynyt eroon – ei tosin viralliseen avioeroon.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪osin/
- tavutus: to‧sin
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. ilmaisee jotakin, joka lieventää aiemmin sanottua
|
Aiheesta muualla muokkaa
- tosin Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.