Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

toveruus (40)

  1. se, että on toveri; toverina oleminen; toverien välinen suhde

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪oʋeruːs/
  • tavutus: to‧ve‧ruus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toveruus toveruudet
genetiivi toveruuden toveruuksien
partitiivi toveruutta toveruuksia
akkusatiivi toveruus;
toveruuden
toveruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi toveruudessa toveruuksissa
elatiivi toveruudesta toveruuksista
illatiivi toveruuteen toveruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toveruudella toveruuksilla
ablatiivi toveruudelta toveruuksilta
allatiivi toveruudelle toveruuksille
muut sijamuodot
essiivi toveruutena toveruuksina
translatiivi toveruudeksi toveruuksiksi
abessiivi toveruudetta toveruuksitta
instruktiivi toveruuksin
komitatiivi toveruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toveruude-
vahva vartalo toveruute-
konsonantti-
vartalo
toveruut-

Etymologia muokkaa

sanan toveri vartalosta tover- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

toveruussuhde

Aiheesta muualla muokkaa