trebuchet

Katso myös: trébuchet

Suomi

Substantiivi

trebuchet

1. (historia, sodankäynti) vastapainokatapultti, heittokone
2. (typografia) eräs kirjasinlaji

Ääntäminen

• IPA: /ˈtrebyʃeː/

Käännökset

1. vastapainokatapultti

englanti: trebuchet espanja: fundíbulo m., trabuquete m. esperanto: ĵetmaŝino hollanti: slingerarm m., slingerblijde m./f. indonesia: trebuset italia: trabucco m., trabocco m. japani: トレビュシェット (torebyushetto‎) katalaani: trabuquet m. keskihollanti: blide f. kurdi: agiravêj, keviravêj liettua: trebušetas m., trebušė f. malaiji: manjanik

mandariinikiina: 重力拋石機, 重力抛石机 (zhònglì pāoshíjī) norja (bokmål): blide m./f., valslynge m./f. norja (nynorsk): blide f., valslynge f. oksitaani: trebuc m., trabuc m. portugali: trabuco m. puola: trebusz m. ranska: trébuchet m. ruotsi: blida saksa: Blide f., Tribok m. turkki: trebüşe, mancınık unkari: torbocsin venäjä: требуше́т (trebušét) m., требюше́ (trebjušé) m.

Englanti

Substantiivi

trebuchet (monikko trebuchets)

1. (historia, sodankäynti) vastapainokatapultti, trebuchet
2. (historia, uskonto) edellisestä muokattu kidutusväline, jota inkvisitio käytti noituudesta epäiltyjen upottamiseen veteen

Ääntäminen

• (brittienglantia) /ˈtɹɛbəʃɛt/, /ˈtɹɛbjəʃeɪ/, /ˈtɹɛbjuʃeɪ/
• (amerikanenglantia) /ˈtɹɛbjuˌʃɛt/, /ˈtɹɛbjəˌʃeɪ/

Tavutus

• tavutus: treb‧u‧chet

Etymologia

• muinaisranskan sanasta trebuchet tai trebuket

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (vanhentunut) trepeget

Muinaisranska

Substantiivi

trebuchet m. (monikon obliikvi trebuchez tai trebuchetz, yksikön nominatiivi trebuchez tai trebuchetz, monikon nominatiivi trebuchet)

1. linnunpyydys
2. putoaminen
3. pudotus (paikka tai tilanne, josta voi pudota)
4. väijytys, ansa

Ääntäminen

• IPA: /trɛbuˈtʃɛt/

Etymologia

• verbistä trebucher (”käydä käsiksi tukkiin” (’ryhtyä toimeen’)) < substantiivista buc (’puun runko’, ’tukki’; ’vartalo’‎) < frankkien kielen sanasta *būk (’vatsa’, ’vartalo’; ’puunrunko’, ’tukki’‎) < germaanisen kantakielen sanasta *būkaz (’maha’, ’vatsa’; ’puunrunko’, ’tukki’) < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *bʰōw- (’räjähtää’, ’turvota’‎)

Substantiivi

trebuchet

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta trebuchet